Herkkutatti ja männynherkkutatti (Boletus edulis, Boletus pinophilus)

 

Herkkutatti (Boletus edulis)

kuusi1Kuusenherkkutatti on ruskealakkinen, pullean tukeva, nuorena kiinteä tatti. Värin tummuus vaihtelee suuresti. Valottomassa kasvuympäristössä se nuorena saattaa olla lakiltaan liki valkoinen. Lakki on leveydeltään eri ikävaiheiden mukaan 3 - 20 cm. Pillikkeistö on nuorena valkoinen ja myöhemmässä vaiheessa kellertävä tai kellanvihreä. Jalkaosaltaan tatti on valkeanruskea ja yläosassa, johon valo pääsee vaikuttamaan, on hento verkkomainen kuvio. Malloltaan tatti on valkoinen. Maku on mieto, imelähkö. Tuoksu on miellyttävä ja mieto, muuttuen kuitenkin myöhemmässä vaiheessa voimakkaaksi. Herkkutatti esiintyy yleisesti koko maassa nuorissa metsissä, metsälaitumilla, hakkuumailla, polkujen ja urien varsilla kuusen ja koivun seurassa. Runsaimmillaan se kuitenkin esiintyy tiheissä istutuskuusikoissa, joissa esiharvennus on suorittamatta.

Tattien kasvukausi on heinäkuusta syyskuun loppuun.. Etelä-Suomessa kasvukausi voi alkaa 2-3 viikkoa aikaisemmin kuin pohjoisempana. Etsintä kannattaa aloittaa tiheistä istutuskuusikoista, joissa ensiharvennus on vielä suorittamatta. Ensiharvennus vähentää kuusikoissa ratkaisevasti tatin esiintymistä tai saattaa lopettaa sen esiintymisen kokonaan. Herkkutatti kasvaa parhaiten aluskasvuttomassa metsäpohjassa. Neulaskerros tai ohut sammal ovat kasvukauden alussa kuusikoissa paras kasvualusta. Vapaa alue oksiston alapuolella tulisi olla n. 1 - 1.5 m. Ensimmäiset tatit kasvavat kuusikoiden laitamilla, polkujen ja ajourien laidoilla. Pääsadon valmistuessa herkkutattia alkaa löytyä kuusikoiden keskeltä, heinikoista, kuusien alta tai jopa kuusikoiden viereisiltä aukioilta. 

Herkkutatista saattaa pehmeällä kasvualustalla näkyä vain osa lakista tai jopa pelkästään kohouma muiden tattien vieressä karikkeessa. Kun olet löytänyt tatteja, kulje keräämäsi alue läpi useaan kertaan ja etsi tatteja eri kulkusuunnista. Ensimmäisellä kulkukerralla saatat löytää vain osan tateista, sillä ne puiden juurilla voivat olla vaikeasti havaittavissa. Kokeneemmat kerääjät tiedostavat tatin läheisyyden myös tuoksusta. Herkkutatti esiintyy samoilla alueilla vuodesta toiseen olosuhteiden säilyessä muuttumattomina. Parhaan satokauden aikana herkkutattia löytyy myös muualta kuin kuusikoista. Vesistöjen rannat, valkamat ja saaret saattavat antaa myös hyvän saaliin.  

 

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus)

manty1lk Männynherkkutatti on ulkomuodoltaan hyvin samankaltainen kuusenherkkutatin kanssa. Lakki ja kanta ovat kuitenkin selkeästi väriltään punaruskeat. Pinnaltaan lakki on hieman kyhmyinen. Nuorena pillikkeistö on valkea, myöhemmin kellanvihreä. Jalkaosa on tukeva ja lyhyt. Kannan latvaosassa on vaalea tiheä verkkokuvio. Malto on valkoista, kiinteää painavampaa kuin herkkutatilla. Maultaan ja tuoksultaan männynherkkutatti on mieto ja miellyttävä. Sitä esiintyy koko maassa kuivissa kangasmetsissä ja mäntyvoittoisissa sekametsissä.

Männynherkkutatti esiintyy runsaimpana kuivilla mäntykankailla; etenkin niillä alueilla joissa aluskasvillisuus on vähäinen. Mitä matalampi aluskasvillisuus on, sitä paremmin männynherkkutatti viihtyy. Jäkäläpohja on varsin tyypillinen kasvualusta männynherkkutateille. Kankailla männynherkkutatti esiintyy eniten polkujen reunoilla ja ajourien vierustoilla. Etsintä kannattaa aloittaa aukkojen laitamilta satokauden alkuvaiheessa. Ensimmäiset männynherkkutatit kasvavat metsiköiden valonpuoleisilla laidoilla. Joinakin kesinä valorajat ovat ainoa alue jossa männynherkkutatti esiintyy. Männynherkkutatti kasvaa samoissa paikoissa vuodesta toiseen runsaina esiintyminä. Voimakkaat muutokset metsässä kuten esim. hakkuut voivat tuhota kasvualustan. Ensimmäiset poimintaretket eivät välttämättä tuota isoa tulosta. Mitä enemmän liikut metsissä ja kartoitat esiintymiä, sitä enemmän alat löytää tatteja. Tatit alkavat kutsua sinua metsään!